Begin again from the beginning

It's been five long months now. Five months, since I was torn away from my happy life with all the people I love.  Five months and I'm still sober, numb and empty.

I've travelled to the other side of the world just to find that home was there and to be pulled away from all of it. Ever since I saw the first pine trees and my plane landed in Finland, this so called life of mine has been more or less just sliding downhill.

I've always been the master in achieving goals, meeting the norms and doing every darn thing right.  I've got lovely new and old friends here, the music stuff is going alright and I've got an amazing job. Still there's something missing. I miss the feeling of fighting for something. I felt alive and capable of responding to the challenges facing me when I still was fighting for my future. Now it seems like I've become my own worst nightmare. Settling for something I never wanted.  Standing alone with my days literally numbered giving importance to the remarks made by people I have never seen before. How did I get here?


Lately the only thing I've been capable of has been hurting the ones I most love. I've been a mean, pessimistic quitter who I never was before. The good thing in all this twisted irony is that I finally know what I don't want. I have always wanted everything and more. Now I know which of it I don't want - and most importantly  - I don't deserve. It has come the time to make ends meet, and to make some harsh decisions in order to move on. Begin again from the beginning. 


"She had opened the door to her personal hell. She hated the love she had been given, because it had asked for nothing in return, which was absurd, unreal and against the laws of nature." Paulo Coelho

Nessie and the world in English

Hello everybody!
I have come to the conclusion, that everything works better in English. So from now on, also this blog will be in English. There were many things that lead to this. First of all, studying this stuff in English and getting to answer it (classes, papers I have to write). In Finland we read these same books in English, and then we have to come up with our answers in Finnish, which kinda sucks, considering that the vocabulary isn't the same and for some things we really don't even have words for. Besides that, all my thoughts have started to roll in my head and come out in English.

I'm experiencing my first Super Bowl at this very moment. Starting to love the game already, GO GREEN BAY PACKERS! Everything's just crazy because of the game. Packers are from Wisconsin (Green Bay), not far away from here and they're playing very well. People are just spinning!

The sad news is, that I'm really starting to run out of money thanks to KELA and the american way of paying for the whole semester all at once. This month I have paid for the whole spring terms rent  (2000), KELA thingys (1500) I had to cause m so bloody rich from their point of view. Besides that I had to pay for the books I needed (400), for orientation week and a bunch of all little thingys you'd never pay in a Finnish school system. And of course I've had to buy all that stuff you need in your room, like pillow, sheets, blankets and stuff. Yes, and food would be nice, too.

Despite of this endless mountain of charges I'm happy. Life is good and I love my friends here.Still gotta say I'm not going school here full time, though. The tuition fees and other fees related to University and studying are incredibly high. I quickly calculated in my head, that a single semester here costs you about 12 000$. So it's 24 000$ a year then. Uhh.

But now, the halftime is almost gone, so I gotta go back to the game!
Did I mention - GO PACKERS!

Kuvatuksia!

                          Wells East Residence Hall, kotini mun toistaiseksi.

                                Mun paikallinen jääkaappini tässä luksusyksiössä.

                          Bed & Breakfast paikka kuin suoraan Gilmoren tytöistä!

                            The Witch-tower. Täällä poltettiin noitia vainojen aikaan.

               Kiireinen koulubussi kiitää ohi. Pääsin itsekin matkustamaan tuollaisella.

               Isona minustakin tulee cheerleaderi ja Sigma Sigma Sigma- sisarkunnan jäsen!

Confusion

Ihan ensin: anteeksi. On ollu kiireitä ja kymmenen muuta hyvää tekosyytä. Tiedän etten ole päivittänyt blogia, enkä pitänyt keneenkään yhteyttä viikkoon. Tai noh, olenhan mä: paikallisten lisäksi Nikoon ja Anniin koska niiden unirytmit sopii mun päivärytmiin. Tämän blogin postaamiseen meni pitkälti toista vuorokautta. Mun läppäri on nimittäin keksinyt, että on hirveän kivaa jos viidestä käynnistysyrityksestä yksi onnistuu. Heitän tän ehkä kohta seinään.

Oon ollut täällä vasta pari viikkoa, ja jo nyt tuntuu kuin olisin ollut täällä aina. Kaikki on niin tuttua: lähikauppa kulman takana, isommat ostokset Sentrystä ja WM:sta, Colin tervehtii nimeltä kun pyörähdän pubissa ja Pumpersin henkilökuntakin tervehtii jo tuttavallisesti. Kampuksen kiemurat tuntuvat tutuilta ja tiedän suunnilleen kaikki tärkeät paikat. UC:lla (eli University Centerillä) jengi kutsuu mua nimeltä ja laitoksella ei keskiviikkoisen tunteenpurkauksen jälkeen ole varmasti yhtäkään proffaa joka ei tuntisi mun nimeä. Taisin kotiutua tänne nopeammin kuin Jyväskylään.

Ollaan Yazin kanssa tehty aika mainiota työtä kotiutumisen suhteen. Voisin melkein kuvitella asuvani täällä. Tähän asti olen törmännyt moniin ihmisiin ympäri maailmaa ja se on ollut aivan mahtavaa! Kavereita on esimerkiksi Australiasta, Indonesiasta, Kazakstanista, Meksikosta, Saudi-Arabiasta, Perusta, Ranskasta, Japanista ja Kiinasta. Eniten on silti tullut hengailtua Yazin (vaihtari Meksikosta), Clairen(vaihtari Australiasta) ja paikallisten kanssa. Vieläkin kun kerron olevani Suomesta, monet olettavat että Suomen virallinen kieli on englanti. Mikä tätä porukkaa oikein vaivaa? Parhaimmat paikalliset kaverit ovat yllättäen musisoivaa ravintolahenkilökuntaa, aivan kuten Jyväskylässäkin!  Päädyin jo heittämään ensimmäisen keikkani täällä yhden Drew’n kanssa. Drew on Pumpersin (se on meidän tanssipaikka!) DJ, joka rokkaa paremmin kitaran kanssa ja laulaen. Meistä tuli yllättäen kavereita. 

Mun kaikki kurssit ovat iltakursseja, sillä graduate studentit täällä ovat useimmiten työssäkäyviä erityisluokanopettajia, erityisopettajia ja erityispedagogiikan tieteen harjoittajia. Mun koulupäivät alkavat aina viideltä. Se on itse asiassa aika kivaa, sillä aamut jää urheilulle, läksyille ja soittohommille. Niitä läksyjä nimittäin on.

Opiskeleminen täällä on sata kertaa rankempaa kuin Suomessa. Jokainen kurssi sisältää aivan älyttömästi tehtäviä ja lisälukemisia. Vaikka opiskelu täällä maksaa mansikoita, jengi saa ilmeisesti rahoilleen vastinetta. Jokainen juttu käydään läpi juuria myöten ja korkealentoisinkin teoria sidotaan teräsketjuilla käytäntöön. Joka viikko on jokaiselta kurssilta mieletön määrä kotitehtäviä. Esimerkkinä voin kertoa, että tein tänään EBD- kurssin läksyn, ja aikaa siihen meni 3,5h. Se oli aivan älyttömän vaikeaa, sillä se edellytti todellakin omaa ajattelua, tiedon sisäistämistä ja soveltamista käytäntöön ja sen jälkeen vielä ongelmanratkaisua. Tällaiseen ei totu Suomessa. Sen jälkeen piti vielä lukea 5 kappaletta kirjasta samasta aiheesta.  Yhden kurssin yhden kerran kotiläksyihin meni aikaa noin viisi tuntia. Repikää kaverit siitä! Oon aika varma, että joko mä pääsen täysin sisään tähän tiiviiseen ja aktiiviseen opiskelumeininkiin, tai sitten pimahdan ja totean: ”Kukin pitäköön tunkkinsa ja nähdään kesällä!” ja liftaan Kaliforniaan.

Mulla on oikeastaan vähän huono omatunto siitä, miten vähän ikävä mulla Suomea ja ihmisiä on. Toisaalta, se varmasti johtuu siitä, että me kaikki tiedetään tän olevan vain väliaikaista. Sen verran täytyy kyllä tunnustaa, että alun pahat olot katos helposti kun jutteli Nikon ja Annin kanssa koneella (joka ilta). Myös Maija- mummin ja Jouko-vaarin puhelu sai hyvälle mielelle. 

Nyt mun varmaan pitää kieriä sänkyyn, sillä lupasin Clairelle että mennään aamulla salille. Sali on tän meidän asuntolan alakerrassa ja se on ihan mahtava. Koko kevään jäsenyys maksoi vain 60$ ja se sisältää myös ohjatut tunnit, joita on joka päivä maanantaista perjantaihin!

 Porukan äiti-ihmisenä tämä aamulla salille meneminenhän siis tarkoittaa sitä, että herätän Clairen kahdeksalta aamiaiselle, sitten potkin tyttöön vauhtia ja hyvällä mäihällä saan sen salille kymmeneksi.

Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää
Kiellän sen olevan viimeinen
Kavahdan terveen järjen häivää
Elämää vierastan, ihminen
Jarkko Martikainen - Kaikki me kuolemme pian

 

Opinnoista – ihan oikeasti

Opintojen aloittaminen on aiheuttanut tuskastuttavan paljon päänvaivaa. Kaikki muut ovat päässeet tapaamaan omien laitostensa advisereita, mutta mun adveseriksi nimetty John-kaveri ei halunnut tavata mua. Syyksi hän ilmoitti, ettei tiedä mitään erityispedagogiikan ohjelmasta. Nice. Kysyin, kenen puoleen pitäisi kääntyä. Ei vastausta. Riensin rakkaan kv-koordinaattorimme luokse. Hän soitti pari puhelua ja lähetti pari e-mailia. Still no answer. 

Lähdin kotiin ja lähettelin itse posteja mm. laitoksen johtajalle ja parin kurssin proffalle. Ei apua, ei yhteystietoja. Nyt alkoi otsalohkossa jyskyttää. Kaikki, kenen puoleen olen kääntynyt, ovat todenneet ”Not my problem, not my field.” Onnistuin jotenkin kummasti silti enrollaamaan kahdelle kurssille, joista toinen alkoi tänään. Se on mielenkiintoinen kurssi tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriöiden interventioista, ja sitä opettaa tällä hetkellä mun silmissä maailman ihanin mies – Rowland Robinson. Tämä ystävällinen ihminen jäi tunnin jälkeen (19 jälkeen illalla) selvittämään miksi en päässyt enrollaamaan kursseille, selvitti mulle mitä kursseja kannattaisi ottaa ja miksi. Lisäksi hän selitti rautalankaversion jokaisesta opetusmetodista, jota täällä käytetään. Gotta love the man. Hän ihaili päättäväisyyttäni ja tapaani vaatia sitä mikä minulle kuului. Hassua. Suomessa mua ois varmasti pidetty röyhkeänä ja tyhmänä. Anyways, anycase. Mulla on nyt opintoja ja tykkään niistä.

Täällä opintojen sisällöt ja opetusmetodit poikkeavat aika paljon Suomesta. Jokainen kurssi kestää tammikuusta toukokuuhun, täällä ei käytetä neljää periodia kuten meillä. Kotitehtäviä ja vastaavia on aivan mielettömät määrät. Missä on akateeminen vapaus? Pitää varmaan alkaa opiskelemaan. Läsnäoloa tällä kurssilla on 2,5h/vko ja se on aina pakollista.  Ei mikään paha rasti. Lisäksi meillä on pieniä kokeita pitkin kurssia. Asioihin todella pureudutaan käytännön opetuksen tasolla, ne tunnutaan yhdistettävän melko taidokkaasti teoriaan. Terveisiä Suomeen:  vähemmän kirjatenttejä, enemmän asiaa?

Huono puoli opinnoissa on, että kirjat täytyy ostaa. Ne ovat sadan dollarin hintaluokkaa per kurssi joka paikassa. Mainitsinko jo, että niitä on myös melko hankala saada?

Mun tänään alkaneella kurssilla suurin osa ihmisistä on aikuisia, työelämässä olevia opettajia. Täällä on yleistä, että opiskellaan vaan kandeiksi (kandi saa täällä opettaa) ja sitten siirrytään työelämään. Graduopinnot tehdään sitten kun on lisäännytty ja menty naimisiin – ihan missä järjestyksessä tahansa.  Täällä erkan opiskelijoissa on paljon enemmän miehiä kuin Suomessa. Se on hyvä, etenkin kun ajatellaan EBD:n alaa (eli käyttäytymisen ja tunne-elämän haasteita).

Jälleen kerran oli hassu kokemus. Olin ainoa vaihto-opiskelija, eikä kukaan tajunnut sitä ennen kuin tunnin lopussa kun kerroin siitä. Pitää kai ottaa kohteliaisuutena :)

Ps. Täällä Communicative Disorders, eli kommunikaation haasteet ovat erillinen tieteenalansa, kun meillä Suomessa ne kuuluvat erityispedagogiikkaan. Lähetin innokkaana tyttönä s-postia sen laitoksen pomomiehelle, ja se lupasi tsekata, jos pääsisin jollekin niiden kursseista! Can’t wait! 

Pps. I’m the mommy-person. Perustan kohta vastaanoton. Täällä nuoremmat opiskelijat (19-21.v) ovat kokeneet kovaa koti-ikävää ja uutuuden ahdistusta. Jostain syystä nämä nuoret naiset ovat kokeneet, että MÄ olen tarpeeksi aikuinen lohduttamaan ja kuuntelemaan. (- - - IKÄKRIISI- - -) Mulla on ollut lähes joka ilta täällä joku itkeskelemässä koti-ikäväänsä. Eilen järjestin muutamille nuoremmille tytöille leffa-illan mun luona, jotta niillä olis muuta tekemistä kuin miettiä kotia. Onko musta tullut vanha? Kohta mä varmaan soittelen näiden perään ja kyselen ovatko ne muistaneet syödä :D

"Oh when everything's wrong

 Oh when hopelessness surrounds you

 Oh the sun will rise again" 

Dream Theater - I Walk Beside You

Friendlist

 Täällä ollessa tarttee kavereita. Tein listan siitä, minkälaisia kavereita ihmisellä on hyvä olla:

Saudi-arabialainen               Saudiarabialaiset ihmiset ovat mukavia ja äärimmäisen ystävällisiä. Lisäksi suurimmalla osalla niistä on oma auto täällä. Tulee tarpeen kylässä, jossa ei ole julkista liikennettä.

Meksikolainen                      Aina täytyy olla ihminen, jolla on kaikki mahdolliset ja mahdottomat lääkkeet mukana. Lisäksi mukavan sosiaalinen ja party up – tyyppinen ratkaisu. Mahtavaa seuraa.

Australialainen                      Urheilee. Pakottaa sut salille ja sitten aamupalalle, tämä kaikki ennen kello kahdeksaa. Uskomattoman hauskaa seuraa, vaikkei puheesta aina otakaan selvää. Lisäksi sillä voi olla komea surffari- veli/serkku.

Hollantilaistunut indonesialainen                  Hollantilainen bilettäjä, joka on niin hiljainen että yllättää positiivisesti aina kerta toisensa jälkeen! Pieni salainen ase piristää päivän kuin päivän!

Kotimainen                          Väsyneenä voi olla vaikea puhua kielillä. Kotimaisen kanssa on hyvä tsekata aina silloin tällöin perusasiat. Tulee samalla varmistettua, ettei kotikieli unohdu.

Paikallinen                           Paikallinen on hyvä olla. Hän tuntee baarit, parhaat menomestat ja bileet sekä myös yleiset elämään liittyvät perustarpeet ja niiden ostopaikat. Hyvällä mäihällä se tietää jotain opiskelustakin.

Kiintiö-venäläinen              Oikeesti, pitääkö mun matkustaa toiselle puolelle maapalloa, vain että venäläinen kaveri voi pyytää mua ulos? Ilmeisesti pitää. Luulin että täällä ois laajemmat apajat ku Lappeenrannassa. Väärässä olin.

Ps. Kaipaan myös teitä Suomen ihmisiä. Sain tänään maailman ihanimman viestin: 

                                           "Rakkain pesusieni. Kaipaan sua. Voisitko nyt hankkia sen skypen, että voitais edes dokata etänä yhdessä? Siinä on hyvätkin puolensa, säästytään suurimmilta vahingoilta kun ei ole fyysistä kosketuspintaa." 

Kiitos sille, jolle se kuuluu.

What if I say I'm not like the others

What if I say I'm not just another one of your plays

Foo Fighters - The Pretender

Kulturkrockar

Jättioravat

Amerikka on opettanut mut pelkäämään. Todella. Nimittäin jättiläisoravia. Olen aina pitänyt oravia söpöinä ja vekkuleina pikku otuksina. Semmosina joille voi aina jutella ja heittää pari pähkinää talvivarastoon. Täällä ne ovat suunnilleen ison kissan kokoisia jättiotuksia, jotka syövät kaiken löytämänsä.  Alustavan analyysin mukaan selitys näille jättioraville on: a) ne on doubattu jollain stereoideilla b) ne syö roskaruoan jämät ja on oikeasti vaan lihavia c) ne ovat joskus olleet ihmisiä, mutta syötyään Wall Martin pähkinärasioita (sanoisin että ne ovat pikemminkin laatikoita tai kontteja) ne ovat muuttuneet hiljalleen oraviksi. Joka tapauksessa ne ovat kovin pelottavia kun ne noissa pihapuissa meuhkaavat.

Autoilevat shortsi-ihmiset

Olen päässyt observoimaan paljon paikallista väestöä niin ravintoloissa, kaupoissa kuin kauppojen parkkipaikoillakin. Täällä jengi hiihtää shortseissa paikasta toiseen ihan tosta vaan. Tosin ne hiihtävät kyllä autoilla. Myös tankkaaminen yöpuvun housuissa ja päälle kietaistussa talvitakissa tuntuu olevan muoti-ilmiö. Meidän turistien lisäksi en ole muita kävellen liikkuvia vielä tavannut.  Täällä ei myöskään ajeta suomalaisesta näkökulmasta ”normaaleilla” autoilla. Lähes kaikki ajavat joko city maastureita tai pick upeja. Jopa tänään iltakävelyllä vastaani tullut pizza delivery- auto oli pick up.

Vaatteet ja koot

Alan epäillä, saanko täältä ollenkaan vaatteita.  Maltoin tänään kiertää kolme kauppaa, ja niistä yksikään ei tuntenut kokoa XS. Kaikki koot alkoivat S:stä, ja mielestäni paikallinen small olisi ehkä lähempänä Suomen mediumia. Ravinnossa havaittu sääntö pätee siis selkeästi myös vaatteisiin. Liekö tämän taustalla jonkinlainen kausaalisuhde?

Palvelut

Tästä kylästä saa ainakin kolmesta paikasta feikkirusketuksen. En tajua. Ollaan keskellä ei mitään ja kaukana auringosta. Kaikkihan tietäis, että se rusketus on feikki? :D
Kylä on pieni, mutta täällä on inkki-studio. La-la-la-la, I know what I'll do ;) Se pitää tarkastaa lähemmin!
Täällä on kumman paljon meksikolaisia ja kiinalaisia ravintoloita. Ennen kaikkea meksikolaisia.

Ps. täällä tuulee AINA.
Pps. 3 päivää täällä, still no McDonalds´!

"I traveled to each road and the end of the earth
With no where else to go I looked back in amazement
When I finally realized how farther I had actually gone"

The Ataris - Begin Again From The Beginning